Miksi keskiajalla tarvittiin kaksi b:tä?
Keskiajan säveljärjestelmässä samalla b-kirjaimella merkittiin kahta säveltä, jotka olivat puoliaskelen päässä toisistaan. Pyöreä b (b rotundum tai b molle) vastaa nykyistä B♭:tä. Kulmikas b (b quadratum tai b durum) vastaa luonnollista B:tä. David Cohen käsittelee molempia merkkejä jo Guido d’Arezzoa edeltävässä, Pseudo-Odon nimiin luetussa Dialogus-tekstissä. David E. Cohen, s. 339–340
Guido d’Arezzo selitti 1000-luvun Micrologus-teoksensa kahdeksannessa luvussa, mihin pyöreää b:tä tarvittiin. F:stä luonnolliseen B:hen on kolme kokosävelaskelta eli tritonus. Kun B lasketaan B♭:hen, F:n ja B♭:n väliin jää puhdas kvartti. Guido piti pyöreää b:tä erityisen hyödyllisenä laulussa, jossa F esiintyi paljon. Guido d’Arezzo · Micrologus, luku VIII
Miten kulmikkaasta b:stä tuli H?
Saksalaisissa urkutabulatuureissa sävelkorkeuksia merkittiin kirjaimin. Willi Apelin kuvaaman kehityksen mukaan luonnollista B:tä tarkoittaneesta merkistä käytettiin muotoa, joka muistutti pientä h:ta. Saksalaisessa käytännössä h vakiintui luonnollisen sävelen nimeksi ja b jäi puoliaskelta matalamman sävelen nimeksi. Sama keskiaikainen merkkipari on myös nykyisten alennus- ja palautusmerkkien ♭ ja ♮ taustalla. Christina Kwon · Saksalainen urkutabulatuuri, luku 2
Elias Nikolaus Ammerbachin Leipzigissa vuonna 1571 julkaistu urkutabulatuurikirja on varhainen esimerkki painetusta saksalaisesta urkutabulatuurista. John McKeanin mukaan kirjan leviäminen luultavasti vauhditti kirjoitustavan yleistymistä. Apelin kuvaama merkkien kehitys ulottuu painosta edeltäneeseen käsikirjoitusperinteeseen. John McKean · Ammerbachin urkutabulatuuri · Christina Kwon, luku 2
Miksi kitaraoppaassa kannattaa käyttää B:tä?
| Sävel | Englanniksi | Perinteisesti |
|---|---|---|
| Toiseksi ohuin vapaa kieli vakiovireessä | B | H |
| Puoliaskelta matalampi sävel | B♭ (usein Bb) | B |
Suomessa molemmat käytännöt ovat käytössä. Opi pistenuotteja kuvaa H:n ja B:n rinnalla pop- ja jazzkoulutuksessa suosittua nimeämistapaa. Saman oppaan sointumerkkiesimerkki näyttää, missä sekaannus syntyy. Perinteinen B7 vastaa englanninkielistä B♭7:ää, kun taas englanninkielinen B7 vastaa perinteistä H7:ää. Opi pistenuotteja · Muunnemerkit · Opi pistenuotteja · Sointumerkit
Musiikin kartan kitaraohjeissa B ja B♭ sopivat yhteen englanninkielisten viritys- ja sointuohjeiden kanssa. ♭ näyttää suoraan, kumpi sävel on alennettu. H kannattaa tuntea, jotta osaa tulkita perinteistä merkintätapaa käyttäviä nuotteja. Omissa kitaraohjeissa ja sointumerkeissä kannattaa pitää B ja B♭ johdonmukaisesti käytössä. Yamaha · Kitaran viritykset · LilyPond · Sävelnimet eri kielillä