Luku 28
Moodit käytännössä
Kuuntele ensin. Kuuntele sama fraasi kahdesti saman Am-taustan päällä. Vain yksi sävel muuttuu. Kumpi versio kuulostaa tummemmalta?
Tässä luvussa moodi tarkoittaa yhtä seitsemästä diatonisesta asteikosta. Jokaisessa on seitsemän säveltä, mutta koko- ja puoliaskeleet osuvat eri kohtiin suhteessa kotisäveleen. Duuriasteikko on nimeltään jooninen ja luonnollinen molli aiolinen. Ne ovat siis kaksi jo ennestään tuttua moodia.
C-joonisessa ja D-doorisessa ovat samat sävelet: C, D, E, F, G, A ja B. Jos kappale asettuu C:n ympärille, ne kuulostavat C-duurilta. Jos basso ja melodia painottavat D:tä kotisävelenä, ne voivat kuulostaa D-dooriselta. Pelkkä asteikon aloittaminen D:stä C-duuritaustan päälle ei vaihda moodia.
Kuule yhden nauhan ero
Pidetään nyt kotisävel samana. Sekä A-aiolinen että A-doorinen sisältävät luvun 22 A-mollipentatonisen viisi säveltä. Molempiin tulee lisäksi B. Ero on kuudennessa asteessa: A-aiolisessa se on F ja A-doorisessa F♯. Luvun alun esimerkissä kuulit ensin A-aiolisen ja sitten A-doorisen.
| Asteikko | Sävelet |
|---|---|
| A-mollipentatoninen | A – C – D – E – G |
| A-aiolinen | A – B – C – D – E – F – G |
| A-doorinen | A – B – C – D – E – F♯ – G |
Moodin tunteminen auttaa valitsemaan sävelen, kun korva kaipaa jotain pentatonisen kuvion ulkopuolelta. Soita ensin Am–Dm–Am ja sitten Am–D–Am. Dm-otteessa (xx0231) ohuin kieli soi F:nä. D-otteessa (xx0232) sama kieli soi F♯:nä. Nyt sama ero kuuluu säestyksessä, joten tiedät, kumpaa säveltä voit painottaa melodiassa.
xx0231xx0232Seitsemän moodia rinnakkain
| Moodi | Mikä muuttuu? |
|---|---|
| Jooninen | Sama kuin A-duuri. |
| Lyydinen | A-duurin 4. aste nousee: D → D♯. |
| Miksolyydinen | A-duurin 7. aste laskee: G♯ → G. |
| Aiolinen | Sama kuin luonnollinen a-molli. |
| Doorinen | Luonnollisen a-mollin 6. aste nousee: F → F♯. |
| Fryyginen | Luonnollisen a-mollin 2. aste laskee: B → B♭. |
| Lokrinen | Luonnollisen a-mollin 2. ja 5. aste laskevat: B → B♭ ja E → E♭. |
Sama idea toimii duuripentatonisella pohjalla. A-duuripentatonisen sävelet ovat A–B–C♯–E–F♯. Lisää D ja G♯, niin saat A-joonisen eli A-duurin. Jos käytät G♯:n tilalla G:tä, saat A-miksolyydisen. Kuuntele G♯:n ja G:n ero ohuen e-kielen nauhoilla 4 ja 3, kun vapaa A-kieli soi taustalla.
Moodeja kuulee tutuissa kappaleissa. Santanan kappaleessa ”Oye Como Va” Am7 ja D9 vuorottelevat, ja D9:n F♯ antaa A-mollille doorisen sävyn. Beatlesin kappale ”Norwegian Wood” on E-miksolyydinen: kotisävel on E ja terssi on duurin G♯, mutta E-duurin D♯:n sijaan soi D.
Kokeile Otelautaharjoittelijassa. Valitse A ja Mollipentatoninen. Vaihda Aioliseen ja sitten Dooriseen. Lisäsävelet näkyvät kultaisina. Lokrinen on vertailussa poikkeus: sen alennettu 5. aste korvaa mollipentatonisen puhtaan kvintin, joten A-lokrisessa E vaihtuu E♭:ksi.
Avaa otelautaharjoittelija · Soita A-doorisen funk-taustan mukana
Mistä moodien nimet tulevat?
Keskiajan kirkkomoodeilla luokiteltiin yksiäänisiä kirkkolauluja muun muassa päätössävelen ja melodian sävelalan perusteella. Osa nimistä lainattiin antiikin kreikkalaisesta teoriasta, jossa niillä oli eri merkitys. Vuonna 1547 Heinrich Glarean kuvasi kahdentoista moodin järjestelmän aiemman kahdeksan rinnalle. Jooninen ja aiolinen kuuluivat hänen kuvaamiinsa moodeihin. Yalen musiikkikirjasto · Glareanin Dodekachordon
1900-luvulla moodit tarjosivat jazzmuusikoille yhden tavan rakentaa improvisaatiota. Kun taustaharmonia pysyy hetken samana, soittaja ehtii kehittää melodiaa saman sävelkeskuksen ympärillä. Kuuntele, miten pitkään säestys pysyy paikallaan Miles Davisin kappaleessa ”So What” albumilta Kind of Blue (1959). Miles Davis · Kind of Blue