Sanasto

Termit aakkosjärjestyksessä

A

Aste

Sävelen järjestysnumero asteikossa kotisävelestä laskien. C-duurissa E on 3. aste ja G 5. aste. Luku 3

Asteikko

Sävelet järjestettynä kotisävelestä sen oktaaviin. Duuriasteikko ja luonnollinen molli eroavat siinä, mihin koko- ja puoliaskeleet osuvat. Luku 3

Avoin ote

Ote lähellä satulaa, jossa osa kielistä soi vapaana. Esimerkiksi G 320003 ja Em 022000. Luku 7

B

Barré-ote

Ote, jossa etusormi painaa useita kieliä samalta nauhalta kuin siirrettävä satula. Ote on siirrettävä: yksi nauha ylemmäs nostaa sointua puoliaskelen. Luku 12

Basso

Kappaleen matalin sävelkulku eli bassolinja. Basso soittaa usein soinnun perussävelen ja auttaa tunnistamaan soinnun. Merkinnässä G/B bassossa soi B. Luku 18

Boksi

Sormituskuvio, joka näyttää asteikon sävelet yhdessä kohdassa otelautaa. Luku 15

C

CAGED

Tapa hahmottaa otelauta viiden avoimen duuriotteen muotojen C, A, G, E ja D avulla. Sama sointu löytyy jokaisella muodolla eri kohdasta otelautaa. Luku 13

D

Diatoninen

Sointu tai sävel, joka rakentuu valitun asteikon omista sävelistä. Luku 4

Dominantti

Viidennen asteen sointu, kuten G tai G7 C-duurissa. Se synnyttää odotuksen, joka purkautuu toonikaan. Luku 6

Dominanttiseptimisointu

Duurikolmisointu ja pieni septimi, esimerkiksi C7 = C–E–G–B♭. Merkitään pelkällä seiskalla. Luku 14

Duuri ja molli

Kolmisointu on duuri, kun sen terssi on suuri, ja molli, kun terssi on pieni. Sama terssi erottaa myös duuri- ja molliasteikon. Luku 2

Duuriseptimisointu

Duurikolmisointu ja suuri septimi, esimerkiksi Cmaj7 = C–E–G–B. Luku 14

F

Fraasi

Lyhyt, yhtenäiseltä tuntuva musiikillinen ajatus. Fraasin loppu voi tuntua avoimelta kuin kysymys tai levolliselta kuin lauseen piste. Luku 1

H

Harmonia

Sävelten yhteissointi ja se, miten soinnut seuraavat toisiaan. Luku 1

Harmoninen kenttä

Soinnut, jotka syntyvät, kun asteikon jokaiselle asteelle rakennetaan kolmisointu. C-duurin kenttä on C, Dm, Em, F, G, Am ja Bdim. Luku 4

Harmoninen tehtävä

Se, mitä sointu tekee fraasissa. Toonika asettaa kodin, subdominantti vie siitä pois ja dominantti luo odotuksen. Luku 6

I

Improvisointi

Soittaminen, jossa päätät soittaessasi, mitä seuraavaksi kuuluu. Luku 21

Intervalli

Kahden sävelen välinen etäisyys. Nimi lasketaan sävelnimistä lähtösävel mukaan lukien, joten C–E on terssi. Luku 2

Isku

Musiikin tasainen syke, jota lasket soittaessa: 1, 2, 3, 4. Luku 7

J

Johtosävel

Asteikon 7. aste, kun se on puoliaskelen kotisävelen alapuolella ja vetää siihen. C-duurissa johtosävel on B. Luku 6

K

Kadenssi

Fraasia päättävä sointukulku, esimerkiksi G7–C tai Dm–G7–C. Luku 6

Kapo

Kielten yli kiinnitettävä puristin, joka toimii siirrettynä satulana. Sen avulla soitat samoja otteita korkeammassa sävellajissa. Luku 10

Kappaleen rakenne

Kappaleen osien järjestys, esimerkiksi säkeistö, kertosäe, säkeistö ja kertosäe. Luku 7

Kertosäe

Kappaleen osa, jossa samat sanat tai tunnistettava melodia palaavat. Kappaleen kartassa sitä merkitään usein B:llä. Luku 7

Kolmisointu

Kolmen sävelen sointu: perussävel, terssi ja kvintti. C-duurisoinnussa ne ovat C, E ja G. Luku 2

Kotisävel

Katso toonika.

Kvintti

Viiden sävelnimen intervalli. Puhdas kvintti on seitsemän puolisävelaskelta, kuten C–G. Kitaralla se on samalla kielellä seitsemän nauhan matka. Luku 8

Kvinttiympyrä

Sävellajien järjestys, jossa myötäpäivään seuraava sävellaji on puhtaan kvintin ylempänä: C, G, D, A ja niin edelleen. Luku 8

M

Melodia

Sävelten kulku, jonka voit hyräillä. Luku 1

Molliseptimisointu

Mollikolmisointu ja pieni septimi, esimerkiksi Am7 = A–C–E–G. Luku 14

Moodi

Yksi seitsemästä diatonisesta asteikosta. Jooninen on duuriasteikko ja aiolinen luonnollinen molli. Moodit eroavat siinä, mihin koko- ja puoliaskeleet osuvat kotisävelestä laskien. Luku 16

N

Nauha

Kitaran kaulan metallinen nauharauta ja sen takana oleva painamiskohta. Nauhat lasketaan satulasta alkaen, ja yksi nauha on puolisävelaskel. Luku 1

Numerokartta

Barré-otteiden kuvio, jossa duurisävellajin kuusi tavallisinta sointua ovat kahdella kielellä ja kahden nauhan välein. Kuvio on sama kaikissa sävellajeissa. Luku 12

O

Oktaavi

Väli, jonka päässä sama sävelnimi toistuu korkeampana tai matalampana. Kitaralla oktaavi on samalla kielellä 12 nauhaa. Luku 11

Ote

Sormien asento, jolla soitat soinnun. Oppaassa ote merkitään paksuimmasta kielestä ohuimpaan, esimerkiksi x32010: numero on nauha, 0 vapaa kieli ja x soittamaton kieli. Luku 1

Otelauta

Kitaran kaulan etupinta, jolla nauhat ovat. Sama sävel löytyy otelaudalta useasta kohdasta. Luku 11

P

Pentatoninen asteikko

Viiden eri sävelen asteikko. Duuri- ja mollipentatonisessa ei ole puoliaskeleita peräkkäisten sävelten välillä. A-mollipentatonisen sävelet ovat A–C–D–E–G. Luku 15

Perussävel

Sävel, josta sointu rakennetaan ja joka antaa soinnulle nimen. G-duurisoinnun perussävel on G. Luku 2

Puolisävelaskel ja kokosävelaskel

Puolisävelaskel on pienin sävelten väli, kitaralla yksi nauha. Kokosävelaskel on kaksi puolisävelaskelta eli kaksi nauhaa. Luku 2

Puolivähennetty sointu

Vähennetty kolmisointu ja pieni septimi, esimerkiksi Bm7♭5 = B–D–F–A. Merkitään myös ø. Luku 14

R

Rinnakkaissävellajit

Duuri- ja mollisävellaji, joilla on samat sävelet ja eri kotisävel, kuten C-duuri ja a-molli. Luku 3

Roomalaiset numerot

Merkintä, joka kertoo soinnun asteen sävellajissa. Duurisoinnut kirjoitetaan isoilla ja mollisoinnut pienillä numeroilla: C-duurissa I on C, ii on Dm ja V on G. Luku 5

Rytmi

Se, milloin äänet tulevat ja kuinka kauan ne kestävät. Luku 1

S

Satula

Kaulan pään ura, jonka kohdalta vapaat kielet soivat. Ensimmäinen nauha on heti satulan jälkeen. Kaaviossa satula on paksu vaakaviiva. Luku 1

Septimi

Seitsemäs sävel soinnun perussävelestä laskien. Suuri septimi on puoliaskelen ja pieni septimi kokoaskelen perussävelen oktaavia alempana. Luku 14

Septimisointu

Neljän sävelen sointu, jossa kolmisoinnun päällä soi septimi. Luku 14

Sointukaavio

Kuva otteesta. Pystyviivat ovat kielet, vaakaviivat nauhat ja pisteet sormet. ○ tarkoittaa vapaata kieltä ja × soittamatonta. Luku 7

Sointukierto

Toistuva sointujen järjestys, kuten I–V–vi–IV. Luku 7

Sovittaminen

Päätökset siitä, miten kappale soitetaan, esimerkiksi näppäilläänkö kielet yksitellen vai soitetaanko komppia. Luku 22

Subdominantti

Neljännen asteen sointu, kuten F C-duurissa. Se vie pois toonikalta ja valmistaa dominanttia. Luku 6

Säkeistö

Kappaleen osa, jonka melodia toistuu mutta sanat yleensä vaihtuvat. Kappaleen kartassa sitä merkitään usein A:lla. Luku 7

Sävellaji

Kappaleen kotisävel ja asteikko yhdessä, esimerkiksi G-duuri tai e-molli. Luku 9

T

Tabulatuuri

Merkintätapa, jossa vaakaviivat ovat kielet ja numerot nauhat. Ylin viiva on ohut e-kieli ja alin paksu E-kieli. Luku 12

Tahti

Iskujen ryhmä. Tämän oppaan esimerkeissä tahdissa on neljä iskua, ja sointu vaihtuu yleensä tahdin ensimmäisellä iskulla. Luku 7

Terssi

Kolmen sävelnimen intervalli. Suuri terssi on neljä puolisävelaskelta ja pieni kolme. Soinnun terssi kertoo, onko sointu duuri vai molli. Luku 2

Toonika

Sävellajin keskussävel eli kotisävel, johon melodia voi palata. Toonikaksi kutsutaan myös I asteen sointua, joka asettaa kodin. Luku 1

Transponointi

Kappaleen siirtäminen toiseen sävellajiin. Kaikki sävelet ja soinnut siirtyvät yhtä monta puolisävelaskelta, ja niiden suhteet säilyvät. Luku 10

V

Vapaa kieli

Kieli, joka soitetaan painamatta. Otemerkinnässä se on 0 ja kaaviossa ○. Luku 1

Vähennetty sointu

Kolmisointu, jossa on pieni terssi ja puoliaskelta tavallista pienempi kvintti, kuten Bdim. Roomalaisen numeron perässä se merkitään pienellä ympyrällä: vii°. Luku 4