Luku 7
Yleisimmät sointukierrot
Kun soitat kappaletta kitaralla, sinun pitää tietää sekä seuraava ote että se, milloin siihen vaihdetaan. Sointukierto on toistuva sointujen järjestys. Kappaleen rakenne kertoo, missä järjestyksessä esimerkiksi säkeistö ja kertosäe tulevat. Harjoitellaan kumpaakin samalla pienellä kappaleella.
Tässä harjoituksessa yksi tahti on neljä iskua. Laske ääneen 1, 2, 3, 4. Soita taulukon sointu ykkösellä ja anna sen soida neloseen asti. Seuraavalla ykkösellä vaihda seuraavaan sointuun. Kun vaihdot osuvat kohdalleen, voit soittaa alasvedon jokaisella iskulla.
Neljä otetta kitaralle
Kaavioissa paksuin E-kieli on vasemmalla ja ohuin e-kieli oikealla. Paksu vaakaviiva on satula, ja sen alta alkaa ensimmäinen nauha. ○ tarkoittaa vapaata kieltä ja × kieltä, jonka jätät soittamatta. Pisteen numero kertoo sormen. Etusormi on 1, keskisormi 2 ja nimetön 3.
G
320003
Em
022000
C
x32010
D
xx0232
Otteiden alla on sama tieto numeroina paksuimmasta kielestä ohuimpaan. Niissä numero kertoo nauhan ja 0 vapaan kielen. G ja Em alkavat paksulta E-kieleltä. C:ssä aloita A-kieleltä ja D:ssä D-kieleltä. Kokeile soittaa kunkin otteen kielet ensin yksi kerrallaan, jotta kuulet, soivatko ne puhtaasti.
Soita Valot ikkunassa
Merkitään säkeistöä kirjaimella A ja kertosäettä kirjaimella B. Lauletussa kappaleessa säkeistön sanat usein vaihtuvat ja kertosäkeen sanat tai tunnistettava melodia palaavat. Tässä soittoesimerkissä kuulet A:ssa kielet yksitellen ja B:ssä täyteläisemmät soinnut sekä toistuvan melodian.
- A · Säkeistö 1Tahdit 1–4
- B · KertosäeTahdit 5–8
- A · Säkeistö 2Tahdit 9–12
- B · KertosäeTahdit 13–16
- LoppuTahdit 17–18
| Osa | 1. | 2. | 3. | 4. |
|---|---|---|---|---|
| A · Säkeistö | G | Em | C | D |
| B · Kertosäe | G | D | Em | C |
Soita kartan mukaan A–B–A–B. Päätä kappale kahteen tahtiin D – G. Jos kappaleessa on lisäksi intro tai väliosa, lisää karttaan niille oma rivi tai laatikko. Sama sointukierto voi jatkua osasta toiseen. Etsi silloin vaihdos esimerkiksi melodiasta tai siitä, miten säestys tihenee.
Kokeile, miltä säkeistön viimeinen sointu D kuulostaa, jos pysähdyt siihen. Soita sen perään G ja kuuntele uudestaan. D:stä tekee mieli jatkaa, mutta G:hen voi jäädä. Siksi sama D–G-vaihto sopii sekä seuraavan osan alkuun että koko kappaleen loppuun.
G-duurissa A käyttää asteita I–vi–IV–V ja B asteita I–V–vi–IV. Samat neljä sointua saavat erilaisen kulun, kun vaihdat niiden järjestystä. Yksi toinen helposti kokeiltava kierto on I–IV–V–I eli G–C–D–G. Siinä paluu G:hen kuuluu heti. Kertaa roomalaiset numerot I osasta.
Luku 8
Kvinttiympyrä
Kvinttiympyrä asettaa sävellajit järjestykseen siten, että myötäpäivään seuraava sävel on puhtaan kvintin ylempänä. Kitaralla kvintti on samalla kielellä seitsemän nauhan matka. Kokeile paksun E-kielen 3. nauhan G:stä 10. nauhan D:hen. Sama D soi myös A-kielen 5. nauhalla, joten saat sen lähempääkin.
Kun katsot G:tä ympyrässä, edellinen sävel C on G-duurin IV asteen soinnun perussävel. Seuraava D on V asteen soinnun perussävel. G itse on I. Kolme vierekkäistä nimeä antavat siis kolme duurisointua, joilla pääset pitkälle kitarasäestyksessä.
| C:n kohdalla | G:n kohdalla | D:n kohdalla |
|---|---|---|
| C (IV) | G (I) | D (V) |
| Am (ii) | Em (vi) | Bm (iii) |
Taulukon toisella rivillä ovat yläpuolisten duurien rinnakkaismollit. Esimerkiksi G-duuri ja luonnollinen e-molli käyttävät samoja säveliä. Harjoituskappaleen säkeistö siirtyy G:stä juuri Em:ään. Kvinttiympyrä auttaa myös nuottien lukemisessa: C-duurin etumerkinnässä ei ole ylennyksiä tai alennuksia, G-duurissa on F♯ ja D-duurissa lisäksi C♯.
Luku 9
Sävellajin tunnistaminen
Sävellajin etsiminen alkaa kotisävelestä. Kun kuuntelet kappaleen loppua tai fraasin taukoa, hyräile sävel, johon musiikki voisi jäädä lepäämään. Etsi sama sävel kitaralta. Sen jälkeen voit kokeilla, kumpi säestää sitä luontevammin, duuri- vai mollisointu.
- Kuuntele paluukohta. Etsi paikka, jossa melodia tai sointukulku tuntuu päättyvän. Ensimmäinen ja viimeinen sointu antavat vihjeitä.
- Hyräile ja etsi sävel. Kokeile esimerkissämme G:tä paksun E-kielen 3. nauhalta ja E:tä samalta kieleltä vapaana. Voit laulaa samannimisen sävelen sinulle sopivasta oktaavista.
- Tarkista sointukulku. Harjoituskappale päättyy D–G. Soita D-otteen ohuinta kieltä (2. nauha, F♯) ja sitten G-otteen ohuinta kieltä (3. nauha, G). Kuulet puoliaskelen nousun kotisäveleen. Soita sitten molemmat soinnut kokonaan.
Samat soinnut voivat antaa erilaisen vaikutelman. Esimerkiksi G-duurissa ja luonnollisessa e-mollissa ovat samat seitsemän säveltä. Siksi G, Em, C ja D sopivat kumpaankin. Kuuntele, mihin säveleen basso ja melodia palaavat ja mikä sointu saa musiikin tuntumaan päättyneeltä.
Jos haluat kuulla paluun e-molliin selvemmin, kokeile B7–Em. B7:ssä on D♯, joka voi nousta puoliaskelen E:hen. B7-otteen merkintä on x21202. Soita A-kieleltä alkaen.
Luku 10
Transponointi
Transponointi siirtää kappaleen kaikki sävelet ja soinnut yhtä monta puolisävelaskelta ylös tai alas. Rytmi ja sointujen suhteet säilyvät. Kun G-duurista siirrytään A-duuriin, matka on kaksi nauhaa ylöspäin. Kertosäe pysyy kiertona I–V–vi–IV.
| Osa | G-duuri | A-duuri |
|---|---|---|
| Säkeistö | G – Em – C – D | A – F♯m – D – E |
| Kertosäe | G – D – Em – C | A – E – F♯m – D |
| Loppu | D – G | E – A |
Soita samat otteet kapolla
- Soita ensin kertosäe ilman kapoa otteilla G–D–Em–C.
- Kiinnitä kapo kaikkien kielten yli toiselle nauhalle, juuri nauharaudan taakse satulan puolelle. Laske otteiden nauhat nyt kaposta alkaen.
- Soita samat otteet uudelleen. G-ote soi nyt A:na, D-ote E:nä, Em-ote F♯m:nä ja C-ote D:nä.
Kerro muille soiva sävellaji. Kun soitat G-otteita kapo toisella nauhalla, sano basson tai pianon soittajalle, että kappale on A-duurissa. Jos soitat itse ilman kapoa, käytä A-duurin sarakkeen sointuja. F♯m:n kolmisoinnun saat myös kolmelta ohuimmalta kieleltä otteella xxx222.