Luku 25
Septimisoinnut
Soita ensin. Soita avoin C x32010 ja nosta sitten etusormi B-kieleltä, jolloin soi Cmaj7 x32000. Soita sen jälkeen G 320003 ja G7 320001. Kummassakin parissa vain yksi sävel muuttuu, ja sointu saa uuden värin.
x32010x32000320003320001Kolmisointuun voi lisätä neljännen sävelen. Näin syntyvät septimisoinnut, jotka ovat jazzin perusväri ja tavallisia myös popissa ja bluesissa. Tässä luvussa opit neljä sointutyyppiä, C-duurin septimisoinnut ja kahdeksan siirrettävää otetta, joilla soitat ne kitaralla. Luvussa 26 opit kuulemaan septimin ja luvussa 27 soitat soinnut kulkuna. Kolmisoinnut ja harmoninen kenttä on esitelty osan 3 luvussa 6.
Neljäs sävel
Kolmisointu syntyy, kun asteikosta poimitaan joka toinen sävel. Jatka samaa poimintaa vielä yhden sävelen verran. C:stä alkaen saat ensin C:n, E:n ja G:n ja sitten B:n. Uusi sävel on seitsemäs sävel soinnun perussävelestä laskien eli septimi.
Septimi on joko suuri tai pieni. Suuri septimi on puolisävelaskeleen perussävelen oktaavia alempana, kuten C–B. Pieni septimi on kokosävelaskeleen oktaavia alempana, kuten C–B♭. Kun duuriasteikon kolmisointuihin lisätään septimi, syntyy neljä sointutyyppiä.
| Sointutyyppi | Merkintä | Kaava | Sävelet |
|---|---|---|---|
| Duuriseptimisointu | Cmaj7 | 1–3–5–7 | C – E – G – B |
| Dominanttiseptimisointu | C7 | 1–3–5–♭7 | C – E – G – B♭ |
| Molliseptimisointu | Cm7 | 1–♭3–5–♭7 | C – E♭ – G – B♭ |
| Puolivähennetty sointu | Cm7♭5 | 1–♭3–♭5–♭7 | C – E♭ – G♭ – B♭ |
Kaavan numerot ovat duuriasteikon asteita soinnun perussävelestä. Merkki ♭ tarkoittaa, että sävel on puoliaskelta alempana kuin duuriasteikossa. Taulukossa sointutyypistä pääsee seuraavaan alentamalla yhtä säveltä: ensin septimiä, sitten terssiä ja lopuksi kvinttiä. Monet kuulevat duuriseptimisoinnun pehmeänä, dominanttiseptimisoinnun eteenpäin vetävänä, molliseptimisoinnun lempeänä ja puolivähennetyn tummana.
C-duurin septimisoinnut
| Aste | Sointu | Sävelet | Sointutyyppi |
|---|---|---|---|
| Imaj7 | Cmaj7 | C – E – G – B | duuriseptimisointu |
| ii7 | Dm7 | D – F – A – C | molliseptimisointu |
| iii7 | Em7 | E – G – B – D | molliseptimisointu |
| IVmaj7 | Fmaj7 | F – A – C – E | duuriseptimisointu |
| V7 | G7 | G – B – D – F | dominanttiseptimisointu |
| vi7 | Am7 | A – C – E – G | molliseptimisointu |
| viiø7 | Bm7♭5 | B – D – F – A | puolivähennetty sointu |
Jokainen septimisointu on C-duurin kolmisointu, johon on lisätty yksi sävel. C:n ja F:n duurikolmisointuihin tulee suuri septimi ja mollikolmisointuihin pieni septimi. Vähennetystä Bdim-soinnusta tulee puolivähennetty. Viides aste on poikkeus: G-duurikolmisoinnun päälle tulee F, joka on pieni septimi. Siksi G7 on C-duurin ainoa dominanttiseptimisointu, ja se vetää vahvasti takaisin C:hen. Lue dominantin tehtävästä osasta 3.
Roomalaisiin numeroihin lisätään sointutyypin merkintä, kuten taulukon ensimmäisessä sarakkeessa. Vinoviivalla halkaistu ympyrä ø tarkoittaa puolivähennettyä sointua.
Kahdeksan otetta
Kitaralla septimisoinnut kannattaa opetella siirrettävinä otteina. Ote pysyy samana, ja perussävelen paikka kertoo soinnun nimen. Kahdella otteella neljää sointutyyppiä kohti voit soittaa kaikki duurin septimisoinnut. Otteet rakentuvat samoille E- ja A-muodoille kuin luvun 15 barré-soinnut.
Otteissa soi neljä kieltä. Ensimmäisessä perussävel on paksulla E-kielellä, ja A-kieli sekä ohut e-kieli jäävät soittamatta. Toisessa perussävel on A-kielellä, ja paksu E-kieli sekä ohut e-kieli jäävät soittamatta. Vaimenna soittamattomat kielet koskettamalla niitä kevyesti viereisellä sormella.
Perussävel E-kielellä, 8. nauha
Perussävel A-kielellä, 3. nauha
Kaaviot luetaan samoin kuin luvun 15 barré-otteet. Nämä otteet eivät ala satulasta, joten kaavion vasemmalla puolella oleva numero kertoo ylimmän nauhan.
Kun siirrät otetta, koko käsi liikkuu perussävelen mukana. Esimerkiksi E-kielen otteella 3. nauhalta saat G-soinnut ja 5. nauhalta A-soinnut. Kertaa E- ja A-kielen sävelet luvusta 14.
Yksi sävel kerrallaan
Soita Cmaj7 E-kielen otteella. Laske D-kielen sävel yhden nauhan alemmas, niin septimi B muuttuu B♭:ksi ja saat C7:n. Laske seuraavaksi G-kielen terssi E E♭:ksi, niin saat Cm7:n. Laske lopuksi B-kielen kvintti G G♭:ksi, niin saat Cm7♭5:n. Jokaisessa vaiheessa liikkuu vain yksi sormi.
Tabulatuurissa ylin viiva on ohut e-kieli ja alin paksu E-kieli, kuten luvussa 15.
Luku 26
Kuule septimi
Septimisoinnussa kolmisoinnun päällä soi neljäs sävel, septimi. Kuuntele ensin, soiko septimi lainkaan. Soita avoin G 320003 ja G7 320001 vuorotellen. Ohuimmalla e-kielellä G:ssä soi G ja G7:ssä F, joka on G:n pieni septimi. G7 jää kaipaamaan jatkoa, ja sen perään tekee mieli soittaa C.
Kun kuulet septimin, kuuntele seuraavaksi, onko se suuri vai pieni. Pieni septimi tekee soinnusta eteenpäin vetävän. Suuri septimi on vain puoliaskelen perussävelen oktaavia alempana, ja se antaa soinnulle pehmeän, vähän leijuvan sävyn.
Harjoitus · Kolme C-sointua
Kuuntele ensin vertailupari G ja G7. Tauon jälkeen kuulet kolme sointua, joiden perussävel on C: C-duurin, C7:n ja Cmaj7:n jossain järjestyksessä. Soita ne otteella, jonka perussävel on paksun E-kielen 8. nauhalla. Vain D-kielen sävel vaihtuu.
| Sointu | Ote paksusta ohueen | D-kieli |
|---|---|---|
| C | 8 x 10 9 8 x | 10. nauha, C |
| Cmaj7 | 8 x 9 9 8 x | 9. nauha, B |
| C7 | 8 x 8 9 8 x | 8. nauha, B♭ |
Tarkista soinnut
Tauon jälkeen kuulet ensin C7:n, sitten C-duurin ja lopuksi Cmaj7:n. D-kielellä soivat siis B♭, C ja B. C7 vetää eteenpäin, C-duuri kuulostaa valmiilta ja Cmaj7 pehmeältä.
Kun erotat nämä kolme sointua, tee luvun 19 sointutyyppiharjoitus ja valitse taso, jossa septimisoinnut ovat mukana.
Luku 27
ii–V–I ja äänenkuljetus
Soita ensin. Soita luvun 8 kulku Dm–G7–C avoimilla otteilla. Tässä luvussa soitat saman kulun septimisoinnuilla niin, että sormet liikkuvat mahdollisimman vähän.
Kun vaihdat perussävelen kieltä soinnusta toiseen, käsi liikkuu vähemmän. Yleisin septimisointujen kulku on ii–V–I. C-duurissa se on Dm7 – G7 – Cmaj7. Sen voi soittaa kahdessa kohdassa ilman isoja siirtoja.
Kuuntele ensimmäisessä kohdassa G-kieltä. Dm7:n septimi C on 5. nauhalla. G7:ssä sormi laskee 4. nauhalle, ja C muuttuu G7:n terssiksi B. Cmaj7:ssä sama B jää soimaan septiminä. Tällaiset pienet liikkeet saavat kierron kuulostamaan sujuvalta. Sitä, miten soinnun sävelet siirtyvät seuraavaan sointuun lyhintä reittiä, kutsutaan äänenkuljetukseksi.
Moni jazzstandardi rakentuu ii–V–I-kuluista. Esimerkiksi ”Autumn Leaves” alkaa kululla Cm7–F7–B♭maj7, joka on ii–V–I B♭-duurissa.