Luku 11
Otelauta
Vakiovireessä vapaat kielet ovat paksuimmasta ohuimpaan E–A–D–G–B–e. Pieni e tarkoittaa ohuinta E-kieltä.
Mistä H-sävelen nimi tuli? Keskiajalla b-kirjaimella merkittiin kahta säveltä. Kulmikas b tarkoitti nykyistä B:tä ja pyöreä b puoliaskelta matalampaa B♭:tä. Saksalaisessa urkutabulatuurissa kulmikkaan b:n merkintä muistutti h:ta, ja siitä vakiintui nimi H. Alempaa säveltä kutsuttiin edelleen B:ksi.
Kitaransoittoa opetellessa kannattaa käyttää merkintöjä B ja B♭. Ne ovat käytössä englanninkielisissä viritys- ja sointuohjeissa, ja ♭ kertoo suoraan, että sävel on alennettu. Perinteisissä suomalaisissa ja saksalaisissa nuoteissa voi yhä tulla vastaan nimet H ja B.
Kun siirryt yhden nauhan kohti kitaran runkoa, sävel nousee puoliaskelen. Nauhalla 12 soi sama sävel kuin vapaalla kielellä, mutta oktaavia ylempänä. Kertaa intervallit I osasta.
Kitaralla saman sävelen voi löytää useammasta kohdasta. Kuuntele paksun E-kielen 5. nauhaa ja vapaata A-kieltä: molemmista soi yhtä korkea A. Kun soitat D-kielen 7. nauhalta, saat seuraavan, oktaavia ylemmän A:n. Se löytyy myös G-kielen 2. nauhalta.
Luku 12
CAGED
CAGED saa nimensä viidestä avoimesta duurisoinnun muodosta: C, A, G, E ja D. Muoto kertoo, miten sormet asettuvat. Soinnun nimi määräytyy sen mukaan, mitkä sävelet oikeasti soivat. Kun siirrät A-otteen muotoa kolme nauhaa ylöspäin ja painat myös kielet, jotka avoimessa otteessa soivat vapaina, saat C-duurin.
Kokeile tätä kolmella kielellä. Soita ensin avoin C-ote ja näppäile siitä vain G-, B- ja e-kielet. Kuulet sävelet G, C ja E. Paina sitten G- ja B-kieliä 5. nauhalta ja ohuinta e-kieltä 3. nauhalta. Nyt kuulet C:n, E:n ja G:n. Molemmat ovat C-duureja, ja sävelet ovat eri järjestyksessä.
Tästä on hyötyä säestyksessä ja sooloissa. Jos soitat melodiaa jo viidennen nauhan kohdalla, löydät lähistöltä myös C-duurin sävelet, joihin voit päättää fraasin.
Luku 13
Pentatoniikka
Pentatoninen asteikko käyttää viittä eri säveltä oktaavissa. Kun soitat a-mollin seitsemästä sävelestä vain A:n, C:n, D:n, E:n ja G:n, saat A-mollipentatonisen asteikon. Duuri- ja mollipentatonisissa asteikoissa ei ole puoliaskeleita peräkkäisten sävelten välillä.
C-duuripentatonisessa ovat samat viisi säveltä. Ero on siinä, mikä sävel tuntuu kodilta. Kun melodia ja säestys asettuvat A:n ympärille, kuulet mollipentatonisen. Kun C tuntuu kodilta, kuulet duuripentatonisen.
| Asteikko | Sävelet kotisävelestä alkaen |
|---|---|
| A-mollipentatoninen | A – C – D – E – G |
| C-duuripentatoninen | C – D – E – G – A |
Soita ensimmäinen boksi
Boksi on sormituskuvio, joka näyttää, mistä asteikon sävelet löytyvät yhdessä kohdassa otelautaa. Kartassa ohuin kieli on ylimpänä ja sarakkeet kertovat nauhat. Soita etusormella 5. nauha, nimettömällä 7. nauha ja pikkusormella 8. nauha. A on korostettu kolmessa eri oktaavissa.
| Kieli | 5. | 6. | 7. | 8. |
|---|---|---|---|---|
| e (ohuin) | A | C | ||
| B | E | G | ||
| G | C | D | ||
| D | G | A | ||
| A | D | E | ||
| E (paksuin) | A | C |
Viisisävelisiä asteikkoja eri perinteissä
Pentatoniikka on nimi kokonaiselle asteikkoperheelle. Viisisävelisiä asteikkoja on tallennettu eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi Etiopian tizita ja bati perustuvat erilaisiin viisisävelisiin asteikkoihin. Pelkkä sävelmäärä ei kerro, millaiset välit sävelten välillä ovat tai miten niitä käytetään laulussa. Tutkimus asteikoista eri musiikkiperinteissä · Tutkimus Etiopian asteikoista
Blues kehittyi afroamerikkalaisessa musiikissa Yhdysvaltain eteläosissa. Varhaisissa bluesäänitteissä kuulet myös sävelten liukumista ja taivuttamista. Mollipentatoniikka antaa blueskitaristille hyvän lähtökohdan. Kokeile lisätä A–C–D-fraasiin ohimenevä E♭ G-kielen 8. nauhalta ja jatkaa E:hen B-kielen 5. nauhalle. Saat yhden tutun bluesasteikon kulun. Library of Congress · Bluesin historiaa ja äänitteitä
Luku 14
Moodit käytännössä
Tässä luvussa moodi tarkoittaa yhtä seitsemästä diatonisesta asteikosta. Jokaisessa on seitsemän säveltä, mutta koko- ja puoliaskeleet osuvat eri kohtiin suhteessa kotisäveleen. Duuriasteikko on nimeltään jooninen ja luonnollinen molli aiolinen. Ne ovat siis kaksi jo ennestään tuttua moodia.
C-joonisessa ja D-doorisessa ovat samat sävelet: C, D, E, F, G, A ja B. Jos kappale asettuu C:n ympärille, ne kuulostavat C-duurilta. Jos basso ja melodia painottavat D:tä kotisävelenä, ne voivat kuulostaa D-dooriselta. Pelkkä asteikon aloittaminen D:stä C-duuritaustan päälle ei vaihda moodia.
Kuule yhden nauhan ero
Pidetään nyt kotisävel samana. Sekä A-aiolinen että A-doorinen sisältävät A-mollipentatonisen viisi säveltä. Molempiin tulee lisäksi B. Ero on kuudennessa asteessa: A-aiolisessa se on F ja A-doorisessa F♯.
| Asteikko | Sävelet |
|---|---|
| A-mollipentatoninen | A – C – D – E – G |
| A-aiolinen | A – B – C – D – E – F – G |
| A-doorinen | A – B – C – D – E – F♯ – G |
Moodin tunteminen auttaa valitsemaan sävelen, kun korva kaipaa jotain pentatonisen kuvion ulkopuolelta. Soita ensin Am–Dm–Am ja sitten Am–D–Am. Dm-otteessa (xx0231) ohuin kieli soi F:nä. D-otteessa (xx0232) sama kieli soi F♯:nä. Nyt sama ero kuuluu säestyksessä, joten tiedät, kumpaa säveltä voit painottaa melodiassa.
Seitsemän moodia rinnakkain
| Moodi | Mikä muuttuu? |
|---|---|
| Jooninen | Sama kuin A-duuri. |
| Lyydinen | A-duurin 4. aste nousee: D → D♯. |
| Miksolyydinen | A-duurin 7. aste laskee: G♯ → G. |
| Aiolinen | Sama kuin luonnollinen a-molli. |
| Doorinen | Luonnollisen a-mollin 6. aste nousee: F → F♯. |
| Fryyginen | Luonnollisen a-mollin 2. aste laskee: B → B♭. |
| Lokrinen | Luonnollisen a-mollin 2. ja 5. aste laskevat: B → B♭ ja E → E♭. |
Sama idea toimii duuripentatonisella pohjalla. A-duuripentatonisen sävelet ovat A–B–C♯–E–F♯. Lisää D ja G♯, niin saat A-joonisen eli A-duurin. Jos käytät G♯:n tilalla G:tä, saat A-miksolyydisen. Kuuntele G♯:n ja G:n ero ohuen e-kielen nauhoilla 4 ja 3, kun vapaa A-kieli soi taustalla.
Kokeile Otelautaharjoittelijassa. Valitse A ja Mollipentatoninen. Vaihda Aioliseen ja sitten Dooriseen. Lisäsävelet näkyvät kultaisina. Lokrinen on vertailussa poikkeus: sen alennettu 5. aste korvaa mollipentatonisen puhtaan kvintin, joten A-lokrisessa E vaihtuu E♭:ksi.
Mistä moodien nimet tulevat?
Keskiajan kirkkomoodeilla luokiteltiin yksiäänisiä kirkkolauluja muun muassa päätössävelen ja melodian sävelalan perusteella. Osa nimistä lainattiin antiikin kreikkalaisesta teoriasta, jossa niillä oli eri merkitys. Vuonna 1547 Heinrich Glarean kuvasi kahdentoista moodin järjestelmän aiemman kahdeksan rinnalle. Jooninen ja aiolinen kuuluivat hänen kuvaamiinsa moodeihin. Yalen musiikkikirjasto · Glareanin Dodekachordon
1900-luvulla moodit tarjosivat jazzmuusikoille yhden tavan rakentaa improvisaatiota. Kun taustaharmonia pysyy hetken samana, soittaja ehtii kehittää melodiaa saman sävelkeskuksen ympärillä. Kuuntele, miten pitkään säestys pysyy paikallaan Miles Davisin kappaleessa ”So What” albumilta Kind of Blue (1959). Miles Davis · Kind of Blue